Viimeinkin minä sain tehtyä oman blogin! :)
Saas nähdä mitä tästä tulee, tietokone kun ei aina tee mitä tahdon...
Jospa kuitenkin jotain jo onnistuisin aikaan saamaan... :D
Tänään meille tuli "uusi" sohva, monen mielestä varmasti kamala mutta minä tykkään.
(Siitä ehkä joskus kuva kunhan ensin opettelen tämän kirjoituksen kanssa)
Hassua, mutta joihinkin esineisiin ja huonekaluihin sitä vaan ihastuu..
Moni ihastus on jäänyt saamatta, mutta tämän sohvan ja yhden kaapin olen kotiini saanut. :)
En oikein tiedä mistä tämän innostuksen vanhoihin tavaroihin sain, mutta onneksi lapsenikin ovat oppineet arvostamaan vanhaa.
Meiltä löytyykin monta nallea, vanhoja herroja takkuturkkeineen ja neitokaisia pitsimekoissaan.
Nuorinmainen on hauska kun löytää kirppikseltä jotain kivaa ja tulee luokseni sanoen,
Äiti, tämä nalle on varmasti tosi vanha!
Noh... vanha ehkä, mutta liian nuori minun kokoelmaani, neiti sen kyllä mielellään ottaisi. ;)
Sukulaisenikin ovat tämän vanhaan tavaraan höperyyteni huomenneet, ja ilokseni paljon kaikkea ihanaa antaneet ja reissuillansa etsineet minulle.
Niinpä se onkin että toisen romu on toisen aarre.
Innostuinpas minä nyt kirjoittamaan, taidan nyt tämän harjoittelun lopettaa ja katsoa onko kaikki höpinät ihan turhaa... Toivottavasti tänne joku joskus eksyy.. :)
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti